YEL on yrittäjän suojaverkko
Tapaturma tai sairaus ei kysy aikaa eikä paikkaa. Niiden pelolle ei kannata antaa valtaa, mutta realismia on, että ne voivat meidät milloin vain kohdata. Jos ihmisen suojaverkko ei tuolloin ole kunnossa, voi käydä niin, että hukka perii!
1. Jokainen tarvitsee suojaverkon
Eläkevakuuttamisesta on joskus sanottu, ettei se ole vakuuttamista lainkaan, koska ei ole riskiä, johon varaudutaan, vaan eläkevakuuttaminen on säästämistä. Vanhuuseläketurvan osalta voi kuitenkin todeta, että se on vakuuttamista ”liian pitkään” elämisen riskiin varalta.
Behavioraalisen taloustieteen mukaan ihmiset eivät osaa ottaa huomioon kaikkia päätöksenteossa tarvittavia tekijöitä rajallisen tiedon ja rajallisten resurssien vuoksi.
Kansantaloudellisesti ja sosiaalipoliittisesti lakisääteinen työeläkejärjestelmä perustuu siihen, että eläketurva voi jäädä vajaaksi vain ihmisen omien päätösten varassa, koska moni yksilö jättää tulevaisuuden liian vähälle huomiolle. Yhteiskunta haluaa suojella veronmaksajia vanhuusköyhyydeltä ja toisaalta ihmisiä heidän omalta lyhytnäköisyydeltään.*
Teoriassa voitaisiin tietysti ajatella, että eläkevakuuttaminen olisikin täysin vapaaehtoista. Tällöin vapautuakseen eläkevakuuttamisvelvollisuudestaan ihminen vain allekirjoittaisi sitoumuksen, että huonon vaihtoehdon mahdollisesti toteutuessa hänet (ja myös perheen, jos hän on sen pääasiallinen elättäjä) saa ”heittää susille”. Oikeudenmukaistahan ei olisi, että vakuuttamisensa laiminlyöneet jäisivät asiansa hoitaneiden elätettäviksi. Tämän mallin esteenä on vain se, ettei vanhusten ja raihnaisten susille heittäminen ole kulttuurimme mukaista ja aiheuttaisi näin ylivoimaisia henki-siä ja yhteiskunnallisia vaikeuksia.
Sanotaan, että ”yrittäjä on oman onnensa seppä”. Näinhän asia paljolti on, mutta yrittäjä on myös ihminen. Hän on kaikkien samojen inhimillisten heikkouksien ulottuvissa kuin muutkin ihmiset – niin fyysisten kuin henkistenkin. Tapaturma tai sairaus ei kysy aikaa eikä paikkaa. Niiden pelolle ei kannata antaa valtaa, mutta realismia on, että ne voivat meidät milloin vain kohdata. Jos ihmisen suojaverkko ei tuolloin ole kunnossa, voi käydä niin, että hukka perii!
Tähän kelpaa esimerkiksi yrittäjä, jonka yritys oli kuusi vuotta sitten alansa vakavaraisin. Sitten yrittäjä sairastui vakavasti niin, että pystyi vain hyvin ajoittain hoitamaan yritystään. Sairautta kesti puolitoista vuotta. Hän oli aina uskonut, että vakavarainen yritys oli hänen turvansa. YEL-vakuutusturvan voi siis jättää hyvin alhaiseksi. Sairastelu kesti kuitenkin liian kauan, ja yritys meni nurin. Kuinka ollakaan oma asunto ja kesämökki olivatkin ajautuneet vaikeuksien aikana yrityksen lainojen vakuudeksi. Nyt yrittäjä on evp.: elää vaimonsa palkalla, ja he asuvat vuokra-asunnossa.
2. Ylivoimainen työkyvyttömyysturva
On olemassa monia säästämistapoja, jolla ihminen voi varautua pahan päivän varalle. Useimmat meistä käyttävätkin niistä monia. Tavalliselle säästämiselle – olipa se sitten pankkisäästämistä tai vakuutussäästämistä – tyypillistä on, että säästämään ehditty summa määrittelee turvan tason. TyEL- ja YEL-vakuutus muodostavat työky-vyttömyysriskin osalta tästä täydellisen poikkeuksen.
TyEL- tai YEL-vakuutetun ihmisen tullessa pysyvästi työkyvyttömäksi, hänen työkyvyttömyyseläkkeensä lasketaan ns. tuleva aika huomioon ottaen. Tämä tapahtuu siten, että vakuutetun ikään kuin kuvitellaan jatkavan työskentelyä vanhuuseläkeikään asti hänelle vakiintuneella ansiotasolla. Työkyvyttömyyseläkkeen suuruutta määriteltäessä otetaan tuo tulevan ajan eläkekarttuma (1,5 %:n tasolla) myös huomioon, ja työkyvyttömyyseläkkeen suuruus on sama kuin vanhuuseläkkeen, jossa jo kertynyt ja tulevan ajan karttuma on huomioitu.
Tämän tulevan ajan huomioimisen ansiosta turvan taso on merkittävästi korkeampi kuin muissa säästämismuodoissa.
3. Koko sosiaaliturvan perusta
Yrittäjän YEL-vakuutuksen työtulon taso määrittelee hänen koko sosiaaliturvansa perustan. Yrittäjän Kelalta saatavien sairaus- ja vanhempainpäivärahojen suuruus perustuu vahvistettuun YEL-työtuloon. Samaten, jos yrittäjä on työttömyyskassan jäsen, hänen sieltä saamansa työttömyysturva perustuu YEL-työtuloon. Yrittäjän kan-nattaa liittyessään kassaan ilmoittaa sinne ansiotasokseen sama kuin on hänen YEL-työtulonsa, sillä työkyvyttömyyskorvaus perustuu näistä kahdesta tulotasosta alem-paan, jos niiden suuruus poikkeaa toisistaan.
Perhe-eläkkeen muodossa YEL-vakuutuksessa on myös kuolemantapausturva. Ala-ikäiset lapset ja tietyissä tapauksissa myös leski ovat oikeutettuja perhe-eläkkeeseen vakuutetun ”ennenaikaisen” kuoleman varalta.
YEL-vakuuttaminen ei siis ole pelkkää varautumista mahdollisesti kaukana tulevaisuudessa olevaa vanhuutta varten, vaan myös elämän eri käänteisiin työuran aikana.
4. Eläkelupaus ja sen pitäminen
Kaikki sijoitukset ovat samojen lainalaisuuksien piirissä. Sijoitusten lopullinen tuotto riippuu niitä hallinnoivien tahojen taitavuudesta. Suuruuden ekonomia auttaa tässä vähän. Todella iso sijoittaja saa sellaisia tietoja, joita tavalliset piensijoittajat eivät saa. Myös houkutus ja mahdollisuus höynäyttää suursijoittajaa on vastuiden takia vähäisempi kuin muuten.
Eläkevarojen riittävyydestä keskusteltaessa on muistettava, että lakisääteiset työeläkevakuutukset ovat Suomessa ns. etuusperusteisia vakuutuksia. Niistä koituvien eläke-etuuksien taso on siis määritelty, ja maksutaso riippuu niiden kustannuksista ja rahastoitujen eläkevarojen tuotoista. Tämä on syynä lähes jatkuvaan keskusteluun nimenomaan työeläkevarojen riittävyydestä.
Vapaaehtoiset lisäeläkevakuutukset ovat ns. maksuperusteisia vakuutuksia. Niissä saatavien etuuksien taso riippuu maksetuista vakuutusmaksuista ja vakuutussäästöjen tuotoista. Näin työeläkevaroja vastaavaa rahojen riittävyyskeskustelua ei vapaaehtoisen eläkesäästämisen osalta tarvita; eläke pienenee, jos säästöjä ja tuottoja on arvioitua vähemmän – voipa eläke jäädä vallan mitättömäksikin, jos varojen sijoittaja on epäonnistunut.
Kun työeläkejärjestelmä astui Suomessa voimaan, järjestelmä perustui ajatukseen 40 vuoden työurasta, joka 1,5 prosentin karttumalla tuottaa 60 prosentin vanhuuseläketurvan. Nyanssina oli, että ansiotaso määriteltiin kunkin työsuhteen neljän viimeisen vuoden mukaan. Vanhuuseläkeperusteita rukattiin vähän jo vuosituhannen vaihteessa, mutta suurempi muutos toteutettiin vuoden 2005 alusta. Jokainen työvuosi alkoi vaikuttaa erikseen eläkkeen suuruuteen, ja karttumatasoja tuli lisää.
Oleellista eläketurvaan tehtyjen muutosten osalta on ollut, että ne eivät ole olleet takautuvia! Työeläkejärjestelmästä jo täydelle vanhuuseläkkeelle siirtyneet ovat saaneet melko tarkkaan sellaisen vanhuuseläkkeen kuin heille aikanaan ”luvattiinkin”. Vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä kaikkien vakuutettujen siihenastinen eläkekarttuma laskettiin ja se jäi ns. vapaakirjana tulevien eläkkeiden pohjaksi. Vain uudistuksen jälkeiset vuodet kartuttavat eläketurvaa uuden laskentatavan mukaisesti. Myös elinaikakerroin otettiin käyttöön viiveellä niin, ettei se päässyt yllättäen vaikuttamaan jo lähellä eläkeikää olevien kuukausieläkkeiden suuruuteen.
Elinaikakertoimesta on myös vallalla virhekäsitys sen eläkkeitä leikkaavasta vaikutuksesta. Asia selviää ajateltaessa YEL-vakuutusta eläkesäästämisen kannalta. Elinaikakerroin ei leikkaa ”säästynyttä eläkepääomaa”, vaan vakuutettu saa yhteensä yhtä paljon eläkettä kuin ennenkin, kerroin vain huomioi sen jakautumisen pidemmälle ajalle eliniän pidentyessä. Kokeilen tämän viestin toimivuutta sen pituudesta johtuen, joten jos olet lukenut tänne asti, ilmoita siitä minulle, niin saat pienen liikelahjan. Kuukausieläke siis pienenee, mutta niinhän käy minkä tahansa eläkesäästämisen osalta, jos eläkettä halutaan samasta pääomasta pitemmälle ajalle.
5. Erinomainen sijoitus
YEL-vakuutuksesta voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että siihen sijoitetut varat ovat erinomainen sijoitus. Suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat [viimeisten kymmenen vuoden aikana saaneet eläkevaroille 4,4 – 5,4 prosentin] keskimääräisen vuosituoton huolimatta siitä, että tähän tarkasteluajanjaksoon sisältyy kaksi hyvin huonoa vuotta (2002 ja 2011) ja yksi katastrofaalisen huono vuosi (2008). Talouden turbulenssista huolimatta ne ovat siis pärjänneet hyvin.
Vakuutuksenottajan kannalta YEL-vakuutuksessa on sijoituskohteena kaksi ylivoimaista etua:
• YEL-vakuutusmaksut ovat kokonaisuudessaan verovähennyskelpoisia.
• YEL:n tuotto eli eläke on indeksisuojattu eli vakuutettu saa eläkkeensä aina ostovoimaltaan arvonsa säilyttäneenä, vaikka se nostetaan vuosikymmeniä sijoituspanostusten (eläkevakuutusmaksut) jälkeen!
Näitä etuja ei mikään toinen säästämismuoto tarjoa.
* Lähteenä Satu Järnefeltin lisensiaattityö
Kirjoittaja on yrityskummi ja Suomen Uusyrityskeskukset ry:n neuvottelukunnan puheenjohtaja.
