Suomessa yrittäjien eläketurva muita kattavampaa
Yrittäjien eläkevakuuttamisessa eri maiden välillä on selkeitä eroja. Suomen vahvuus on eläketurvan kattavuus.
Yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvasta on keskusteltu jo vuosia ympäri Eurooppaa. Suomessa laki yrittäjien eläkelain (YEL) uudistamisesta on juuri nyt eduskunnassa käsiteltävänä.
Suomen eläketurvassa YEL-yrittäjät kuuluvat samaan yleiseen työeläketurvaan kuin palkansaajat. Työeläke on elinikäinen etuus, eikä ole riippuvainen sijoitusmarkkinoiden kehityksestä. Työeläkekertymä ja edut ovat yhtäläiset palkansaajien kanssa, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikkialla.
Vakuuttamisen vastuuta sälytetty yrittäjälle
Useimmissa Euroopan maissa yrittäjillä on pakollinen ansiosidonnainen työeläkevakuutus, mutta turvan sisältö ja kattavuus vaihtelevat. Vain Tanskassa, Alankomaissa ja Britanniassa yrittäjillä lakisääteinen eläke perustuu yksinomaan kansaneläkkeeseen.
Saksassa taas lakisääteinen työeläkkeeseen kuuluu vain 10 prosenttia yrittäjistä. Tätä aukkoa täydentävät vapaiden ammattien harjoittajien eläkerahastot. Toista mahdollisuutta liittyä vapaaehtoisesti lakisääteiseen yrittäjien turvaan ei suosita.
Muuallakaan yrittäjät eivät halua liittyä täydentäviin lisäeläkejärjestelmiin, jotka mm. Ruotsissa, Tanskassa ja Alankomaissa kattavat valtaosan palkansaajista. Siten eläke-erot palkansaajien ja yrittäjien välillä kasvavat, kun vastuu lisäeläketurvasta jää yrittäjälle itselleen.
Maiden erot yrittäjien ja palkansaajien välillä suurenevat vertaillessa yrittäjien sosiaaliturvaa kokonaisuudessaan. Ruotsissa karenssiajan pituus on yrittäjän itsensä päätettävissä, ja sairausvakuutusmaksun suuruus on sidottu karenssiajan pituuteen. Monessa maassa tapaturma- ja työttömyysvakuutukseen yrittäjillä ei ole oikeutta liittyä edes vapaaehtoisesti.
Palkansaajia repaleisemman sosiaaliturvan takia maksut ovat tietysti alempia, mutta toiminnan riskit suurempia ja tuleva eläke pienempi. Yrittäjän sosiaaliturva pohjautuu meillä yrittäjän työpanoksen arvoksi vahvistettuun YEL-työtuloon. Yrittäjän eläke- ja sosiaalivakuutuksen pohjautuminen työtuloon on harvinaista, muttei ihan tavatonta. Näin toimitaan Espanjassa, Latviassa, Puolassa ja Unkarissa.
Pääsääntöisesti muualla perusteena pidetään verotusta. Yrittäjän maksujen ja eläkkeen kertymisen perusteena on liiketoiminnan tulos, josta vähennetään tulonhankkimiskulut. Tässäkin on vaihtelua, sillä verotettava tulos on joko yrittäjän arvioima tai se voi perustua aikaisempaan toteutumaan. Esimerkiksi Belgiassa ja Itävallassa sovelletaan kolmen edellisen vuoden tulojen keskiarvoa.
Huolta yrittäjien eläketurvasta kaikkialla
Suomessa joka kolmannen yrittäjän YEL-työtulo jää minimin (8 262 euroa/v.) tuntumaan ja näiden osuus on kasvussa. Euroopan komission selvitysten mukaan yrittäjät vakuuttavat itsensä alatulorajoilla erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopan maissa: Espanjan ja Portugalin yrittäjistä jopa 80 prosenttia. Ei ihme, että Espanjassa yrittäjien turvaa ollaan muuttamassa verotukseen pohjautuvaksi.
Edellä kuvatut rakenteelliset syyt tuottavat yleiseurooppalaisesti yrittäjille matalampaa eläketurvaa kuin palkansaajille. Alankomaissa ja Saksassa hallitukset ovat jo kauan etsineet keinoja kohentaa yrittäjien työeläketurvaa. Yrittäjät eivät ole olleet innostuneita, vaan ovat halunneet pitää kiinni vapaudesta päättää eläketurvastaan.
Seurauksena on ollut yrittäjän eläkkeiden ja aktiiviajan turvan jääminen keskimäärin matalalle tasolle kaikkialla. Yleiseen työeläke- ja sosiaaliturvaan sidoksissa oleva suomalainen YEL kuitenkin mahdollistaa kattavan turvan yrittäjälle.
Mika Vidlund
Kirjoittaja on yhteyspäällikkö Eläketurvakeskuksessa ja seuraa kansanvälisesti eläketurvaa.
