Miten saisimme yrittäjät taas innostumaan kasvusta?
Uusyrityskeskukset tekevät erinomaista työtä, kun ihminen miettii sitä, onko hänestä yrittäjäksi ja kannattaako yritys perustaa. Henkilökohtaisessa yritysneuvonnassa mietitään yhdessä liikeideaa, liiketoimintasuunnitelmaa, rahoitusta, myyntiä ja mahdollista kannattavuutta. Virallisen yrittäjyyden ensimmäisenä päivänä moni asia on jo edennyt ja monia kynnyksiä ylitetty.
Kun ensimmäinen uskallusloikka yrittäjyyden tiellä on päätetty tehdä, moni yrittäjä päätyy yksinyrittäjäksi. Yksinyrittäjyys voi olla varsin looginen valinta. Silloin on vastuussa ainoastaan itsestään eikä tarvitse pelätä joka kuukausi, saako omien työntekijöiden palkat maksettua. Nykyisin yksiyrittäjiä on jo 190 000. Itsekin olen ollut yksinyrittäjänä kolme vuotta.
Yksinyrittäjä voi olla myös kasvuyrittäjä. Silloin ei vain kasva itse, vaan verkosto ympärillä kasvaa osaksi siksi, että yksinyrittäjä tuo töitä verkostolle. Yksinyrittäjien kasvu ja huima potentiaali on havaittu myös Yrittäjäjärjestössä. Vuoden 2022 Yksinyrittäjäpäivät keräsivät huiman suosion, yksinyrittäjän neuvontapuhelin avautuu alkuvuonna 2023 ja Suomen Yrittäjiin tulee yksinyrittämisen vastuuhenkilö.
Kaikki yrittäjät eivät kuitenkaan halua olla yksinyrittäjiä. Valitettavasti kasvuhaluisten yrittäjien määrä on tasaisesti vähentynyt viime vuosina. Voimakkaasti kasvuhaluisten pk-yritysten osuus on laskenut trendinomaisesti vuodesta 2017 lähtien ja samanaikaisesti vientiä harjoittavien pk-yritysten osuus on laskenut.
Kysymys ei ole siitä, etteikö suomalaisissa yrityksissä ole vientipotentiaalia. Yhden arvion mukaan Suomessa on noin 6 000 yritystä, joilla on vientipotentiaalia, mutta jotka syystä ja toisesta eivät ole mukana kansainvälisessä kaupassa.
Pitäisikö meidän löytää ”Uusyrityskeskusten-malli” myös yritysten kasvun ja kansainvälistymisen tukemiselle? Olen itsekin ehdottanut, että julkiset vienninedistämisen organisaatiot ryhtyisivät nykyistä enemmän kasvuhaluisten yritysten kanssakulkijoiksi sen sijaan, että yritykset lähettelevät hakemuksia ELY-keskuksille ja Business Finlandille ja odottelevat, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Uudessa mallissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota kasvun pullonkaulojen tunnistamiseen. Usein pullonkaulana on jo yrityksen perustiimi. Onko siellä aidosti yrityksen kasvattamisen ja kansainvälistämisen osaajia? Melko pian johtaminen ja myynti muodostuvat pullonkaulaksi – mikäli uusia osaajia ei haluta mukaan omistajiksi, miten löytyvät parhaat ulkopuoliset kumppanit ja halutaanko heitä ottaa mukaan kehitystyöhön?
Julkinen sektori astuu kuvaan myös alkuvaiheessa, kun pitäisi löytää riskiä jakavaa rahoitusta tai potentiaalisia vientimarkkinoita. Rahoitusta löytyy paremmin, kun jo asiakkailta tulee myös myyntituloja. Oma kokemukseni on kuitenkin se, että mitä radikaalimpi innovaatio, sitä vaikeampi on löytää kestävä tulorahoitus heti alkuvaiheessa. Ehkä tässä asiassa pitäisi ottaa oppia USA:sta, jossa vaativat asiakkaat, suureen riskinottoon kykenevät rahoittajat ja keksijät kohtaavat heti alkuvaiheessa.
Harri Jaskari
Kirjoittaja toimii johtajana Suomen Yrittäjissä.
