Yrityskauppojen mystinen goodwill
Aina ei hyvä tahtokaan tunnu riittävän koittaessa ymmärtää, miten yrityksen arvo tulisi määritellä. Helppoa se on siihen saakka, kun lasketaan yhteen myytävien koneiden, laiteiden ja toimitilojen hinnat – varsinkin, jos niistä on saatavilla jonkinlainen markkinahintainen vertailuarvo. Esimerkiksi nettikaupoista nähdään, millaisella hinnalla samanlaista käytettyä omaisuutta myydään. Kun yritys tuottaa hyvin, yrityskaupan hinta ylittää tämän aineellisen omaisuuden hinnan usein reippaastikin. Mutta miksi ja kuinka paljon?
Goodwill, badwill
Jostain syystä tuota ylittävää osuutta kutsutaan goodwilliksi, suoraan käännettynä siis hyväksi tahdoksi. Tahdosta ei kuitenkaan ole lainkaan kyse. Suomalainen termi liikearvo on parempi, joka sekään ei yksistään kerro mitään asiaan perehtymättömälle. Usein arvonmääritysoppaat tekevät älyllisen oikaisun ja kertovat, että liikearvo saadaan, kun kauppahinnasta vähennetään yrityksen varallisuus. Siis tavallisesti juuri nuo konkreettiset asiat. Totta, mutta neuvo on täysin hyödytön, jos kauppahinta ei ole tiedossa. Sitä taas ei tiedetä, ennen kuin tiedetään, paljonko liikearvo on. Lukija saa näin oppaakseen kehäpäätelmän, jolla arvoitus ei ratkea. Tämä lienee suurimpia syitä goodwillin mystiikkaan.
Mystiikka kasvaa, kun puhutaan mm. brändin arvosta, tunnettuuden arvosta, konseptin arvosta, osaamisen arvosta ynnä muusta sellaisesta, joka tulisi lisätä kauppahintaan. Näin ei kuitenkaan pidä tehdä. Lähtökohtaisesti yrityksessä tulisi olla vain tuotannontekijöitä, jotka myötävaikuttavat positiivisesti yrityksen tekemään tulokseen. Silloin kun näin on, esimerkiksi brändi on tuotannontekijä siinä missä koneetkin; se tukee yrityksen menestymistä. Tällöin brändin arvo on jo mukana yrityksen tulosten perusteella lasketussa tuottoarvossa, eikä sitä siihen enää pidä uudelleen lisätä. Ellei se ole mukana tuottoarvossa, brändi on yritykselle ylimääräistä omaisuutta ja sopii kysyä, onko brändiä tuolloin edes olemassa.
Hyvässä yrityksessä tuottoarvo ylittää yrityksen substanssiarvon. Jos ei ylitä, yrityksellä ei ole liikearvoa, goodwillia. Jos yrityksen maine on oikein huono, sillä voi olla jopa badwilliä eli liikearvo on negatiivista. Tällöin huono maine tärvelee yrityksen ja sen omistajien omaisuutta, jolloin yrityksen omistajat jatkuvasti köyhtyvät.
Kuinka liikearvo sitten lasketaan?
Käytännössä mikro- ja pk-yritysten liikearvo lasketaan osapuilleen seuraavasti:
- Ensin laaditaan oikaistu tulosennuste toivottavan tai todennäköisimmän ostajan kykyjä ja kustannusrakennetta vastaavaksi.
- Sitten em. ostajan tapauksessa selvitetään ko. yrityksen ostoon saatavan rahoituksen maksimaalinen takaisinmaksuaika.
- Tämän jälkeen ennustetuista tuotoista (käyttökatteista) lasketaan, kuinka suuren rahoituksen yritys enintään pystyy tuona aikana kaikkine kuluineen kuolettamaan. Toisin sanoen oikaistun substanssivarallisuuden päälle lisätään hintaa – liikearvoa – niin paljon, että yhteenlasketut tulevat tuotot kykenevät juuri ja juuri kattamaan saadun kokonaishinnan.
- Ja lopultakin meillä on summa, josta vähentämällä substanssivarallisuus saadaan erotuksena yrityksen liikearvo. Todellinen kauppahinta on yleensä saatua maksimiarvoa pienempi.
Vaikka matematiikka on tässä helppoa, ei ole ihan helppoa määritellä, mikä on tuo maksimaalinen takaisinmaksuaika kussakin tapauksessa. Siihen vaikuttavat lukemattomat tekijät, jotka ovat aina tapauskohtaisia. Riskisellä yrityksellä aika on lyhyempi kuin riskittömällä, mutta mistä tarkkaan tiedämme, kuinka riskinen yritys kulloinkin on? Pienen bisneksen takaisinmaksuaika on isoa huomattavasti lyhyempi, mutta paljonko? Aika riippuu myös ostajasta. Jokaisella ostajalla on oma aika- ja tuotto-odotuksensa sekä niiden myötä oma arvokäsityksensä.
Mitä suurempi goodwill, sitä parempi yritys
Vaikka goodwill ei ole käsin kosketeltavaa, se on yrityksen tärkein omaisuuserä. Mitä suurempi se on, sen parempi on yritys. Koneita ja laitteita saa tukkureilta, mutta goodwillia on vain hyvässä yrityksessä. Se on yrityksen henki, liikeidea, osaaminen, varmuus, tulevaisuus, menestymisen ehto eli juuri se, jota ostaja haluaa. Yritys, jolla ei ole liikearvoa, on lähinnä realisointikohde.
Juha Rantanen
Kirjoittaja on Suomen Yrityskaupat Oy:n toimitusjohtaja.
