Villi ja vapaa verkkomarkkinapaikka?
Useimmilla kivijalkakaupoilla on myös verkkokauppa ja monet pienemmät yritykset toimivat kokonaan verkossa. Verkkokaupassa myytäviä tuotteita koskevat samat vaatimukset kuin kivijalkakaupoissakin. Valvontaviranomaisen työtä verkkokauppa on helpottanut sikäli, että tuotteet on voinut kätevästi tilata suoraan toimistolle tai testauslaboratorioon.
Valvontaviranomaisen näkökulmasta hankaluuksia on tuottanut se, että verkkokauppa on nykyisin entistä monimuotoisempaa, eivätkä lain tuntemat toimijaroolit enää vastaa verkossa tapahtuvan kaupankäynnin eri toimijoita. On suuria kansainvälisiä ja pienempiä kotimaisia verkkokauppa-alustoja eli verkkomarkkinapaikkoja, joilla kuluttajille myydään tuotteita joko muiden kauppiaiden toimesta tai sekä alustan ylläpitäjän että ulkopuolisten kauppiaiden toimesta. Kuluttajalle voi olla vaikea hahmottaa, kenen kanssa hän varsinaisesti tekee kauppaa. On meille Tukesissakin käynyt tuotevalvontanäytteen hankinnassa niin, että luulimme tilaavamme tuotteen suomalaiselta myyjältä, suomalaisesta verkkokaupasta, mutta paketti tulikin ulkomailta.
Uusia vastuita ja velvollisuuksia verkkomarkkinapaikan tarjoajille
Entäpä sitten, kun verkkomarkkinapaikalta ostettu tuote osoittautuu vaatimustenvastaiseksi tai peräti vaaralliseksi? Verkkomarkkinapaikkojen ylläpitäjillä ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta varmistaa alustalla toimivien myyjien tuotteiden turvallisuudesta, eikä myöskään halua ottaa vastuuta muiden myymistä tuotteista. Itse myyjä puolestaan on voinut kadota kuin tuhka tuuleen. Tähän asti etenkin EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden myyjien ja verkkomarkkinapaikkojen kanssa on ollut hyvin vähän tehtävissä, elleivät ne ole vapaaehtoisesti ryhtyneet toimenpiteisiin.
Nyt EU:n lainsäätäjä on kiinnittänyt huomiota myös verkkomarkkinapaikkoihin. EU:n markkinavalvonta-asetus mahdollistaa viimekädessä estämään pääsyn rajapintaan jolla tarjotaan vaatimustenvastaisia tuotteita. Digipalveluasetus DSA puolestaan säätää useita toiminta- ja yhteistyövelvoitteita sekä kaikille välityspalvelujen tarjoajille yleisesti että suurten verkkomarkkinapaikkojen tarjoajille erityisesti.
Joulukuun 13. päivä sovellettavaksi tuleva uusi tuoteturvallisuusasetus GPSR puolestaan laajentaa velvollisuuksia koskemaan kaikkia verkkomarkkinapaikkojen tarjoajia riippumatta niiden koosta. Kaikkien sellaisten verkkomarkkinapaikkojen, joilla yritykset voivat myydä kuluttajille tuotteitaan, on vain muutamia esimerkkejä mainitakseni:
- Nimettävä markkinavalvontaviranomaisia varten keskitetty yhteyspiste ja rekisteröidyttävä Safety Gate -portaaliin.
- Perustettava suoran kommunikoinnin mahdollistava kanava kuluttajia varten.
- Laadittava sisäiset prosessit kuluttajien ilmoituksiin ja viranomaisyhteydenottoihin reagoimiseksi. Reaktioille on aikarajoja. Viranomainen voi tehdä tarkastuksen näistä prosesseista.
- Ilmoitettava tarvittaessa alustalla myydyistä vaarallisista tuotteista niitä ostaneille kuluttajille ja julkisesti.
- Tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja sallittava viranomaisille tietojenharavointi alustalla teknisin välinein.
Jos olet ajatellut, että verkkomarkkinapaikan ylläpitäjä voi tienata mukavasti ilman velvoitteita tai huolia tuotteiden turvallisuudesta, kannattaa tutustua tarkemmin DSA:n ja erityisesti GPSR:n. Kannattaa myös muistaa, että kun verkkomarkkinapaikka myy tuotteita omissa nimissään, siihen sovelletaan lisäksi jakelijaa, maahantuojaa tai valmistajaa koskevia velvoitteita.
Linkkivinkkinä Tukesin järjestämän GPSR-webinaarin nauhoitus Tukesinfon kanavalla.
Blogin kirjoittaja on nuoresta iästään huolimatta pitkän linjan tuoteturvallisuusjuristi.
Pipsa Korkolainen
Kirjoittaja toimii Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tuotteet- yksikön johtavana asiantuntijana
